Musiikkia korvilleni

Jarkko Martikainen plays Matti Johannes Koivu feat. Matti Johannes Koivu

2007-08-09T09:33:00.001+03:00

Olin eilen tyttöystäväni kanssa Nosturin alakerrassa Nosteessa katsomassa Jarkko Martikaisen kahta eri cover-keikkaa. Bloodpit plays Popeda oli peruuttanut, joten Martikainen joko tunsi asian velvollisuudekseen tai häntä oli nätisti pyydetty hommaan ja heitti noin kuusi coverbiisiä, jotka halusi yleisön kuulevan. Ainakin Jeff Tweedin, Bob Dylanin, Stephen Merrittin sävellyksiä kuultiin. Tauon jälkeen lavalle kipusivat Martikaisen kanssa Matti Johannes Koivu sekä hänen livekeikoilta ja levyltä tutut Suvi Koivu ja Antti Rajala.

Jarkko Martikainen plays Matti Johannes Koivu featuring Matti Johannes Koivu oli harjoitellut jossain hämeenlinnalaisessa studiossa keikkaa varten ja hyvin tyypit vetivät. Martikaisella ei ehkä Koivun ensimmäisen levyn biisien sanat löytyneet yhtä hyvin kuin uuden levyn kappaleissa. Nautimme silti täysin siemauksin rennosta soittoiltamasta Martikaisen letkeiden välispiikkien ja Koivun sutkautusten viedessä yleisöä mukavalle luokkaretken omaiselle tripille.

Nosturi on paikkana nihkeä. Alakerrastakin puuttuu täysin tunnelma. Onneksi terassi korvaa paljon, näkymä aika kiva, vaikkakin teollinen. Tilasin itselleni kolmostuopin. Sain 4 dl juomaa, joka maksoi 4,30 euroa. Vihaan nollanelosen tuoppeja. Kaikki sellaisia tarjoavat paikat voisivat ryhdistäytyä.

Monsters of Pop

2007-07-26T15:42:00.001+03:00

Jos en olisi töissä ja häissä, menisin Monsters of Pop -festareille Tampereelle 9.-11.8.

Podcast

2007-07-18T15:05:00.000+03:00

Olen miettinyt, että voisin alkaa podcastata (suomenkielinen taivutus hakee vielä itseään). Löysin Kemiallisten Ystävien Jan Anderzenin podcastin eilen.

Mielestäni podcastin idea on todella hyvä. Tekijänoikeuksien kannalta olisi parasta, ettei podcasteja voi ladata koneelleen. Toisaalta on helpompi kuunnella jaksoa, kun sen on ladannut koneelleen. Loin itselleni tunnuksen, joka löytyy osoitteesta http://nikke.podomatic.com/. Vielä sieltä ei löydy mitään, mutta jahka kerkiän, jaksan ja perehdytän itseäni, voi sinne tulla jotain musaa. En oo vielä varma, höpisenkö jotain kappaleiden väliin ja jos höpisen, millä kielellä. Olisi kivaa tehdä nykypäivän lingua francalla, englanniksi, jokin jakso tuonne.

Mitä mieltä olet(te) podcastauksesta? Lähinnä haluaisin kommentteja siitä, kuinka paha tekijänoikeusrike semmoisen tekeminen on. Tietysti yksi vaihtoehto on lähettää pelkästään Creative Commons -lisenssin materiaalia.

SuperJanne

2007-07-07T18:29:00.000+03:00

Olin eilen matkalla kotiin, kun näin Skattebüron Om'pun ulkopuolella spedeilemässä. Otettiin yhdet sisällä. Skatte sai SuperJannelta viestin, että SuperJanne esiintyy Vanhalla samana iltana. Vanha kettu Skatte puhui itsensä plus yhden listalle, joten narikkamaksulla pääsi intistä päässeiden idioottien kyllästämälle Vanhalle. Otettiin yhdet oluet ja odotettiin keikan alkua. Siinä sivussa tuli päiviteltyä menoa. Paljon on kehitettävää opiskelijoiden ehdolla.

SuperJannen keikka oli lievä pettymys. Helmutin klubilla viime vuoden lokakuussa sekä Nannan ja Rellun bileissä Bellyssä maaliskuussa olivat paljon parempia vetoja sekä yleisön että akustiikan puolesta. Nyt oli todella velttoa kamaa tanssilattialla ja miksaaja oli piiloutunut lavan reunaan, eikä näin ollen voinut kuulla, minkälaista huttua juhlasalin puolella oikein jouduttiin kuuntelemaan.

Kävelin kotiin ripeästi ja hikisesti radanvartta pitkin.

Deerhoof

2007-07-07T16:24:00.000+03:00

Ensi tiistaina esiintyvät Redrumissa Vuorikadulla Deerhoof lämppärinään Cosmobile. Ajattelin mennä kattomaan.

Deerhoofista en tiennyt mitään ennen kun katselin tänään YouTubesta livevideoita. Sen lisäksi kuuntelen paraikaa uutta levyänsä nimeltä Friend Opportunity. Hyvältä kuulostaa. En ole pitkään aikaan kelpuuttanut mitään uutta bändiä ostoslistalleni, mutta nyt vaikuttaa siltä, että Deerhoof valtaa sydämeni.

Jostain syystä eksyin myös katsomaan Kemiallisten Ystävien, Islajan, Hertta Lussu Ässän, Kiilan, Paavoharjun ja Joose Keskitalon videoita. Ja niitähän riitti. Hyvin on päivä kulunut videoita katsellessa. Kyseiset artistit ovat mm. Fonalin ja Helmi Levyjen talleissa. Noi levymerkithän on sängyssä yhdessä tai ainakin pussailee, eli rajanveto on vaikeaa, ellei jopa turhaa. Helmistä tulikin mieleeni, että Helmutin klubillakin esiintyneen Jaakko Eino Kalevin lp ilmestyi juuri. Kustantaa parikymppiä...

Niin, lähteekö kukaan mun kanssa sinne Deerhoofin keikalle?

Radio päälle kesällä

2007-06-30T11:03:00.000+03:00

Miika lähetti äsken sähköpostia ja kertoi toimittavansa radio-ohjelman ensi maanantaina. Pitänee kuunnella. Muuten onkin ollut lähinnä Radio Helsinki päällä. 88,6 megahertsin taajudella Helsingissä sekä netissä ihan muilla taajuuksilla.

Motor Goose

2007-03-08T14:39:00.000+02:00

Moi Nuutti!

Taas ostin levyn. Mother Goosen cd Obvious Works tuli hankittua parilla eurolla Anttilasta. Että silleen. Ei mikään kirkkain helmi, mutta gooseille menee niin paljon rispektii, että oksat pois. Tai jotaa. Se on aika kiva kattaus ilmeisesti jonkinlaisista "jämäbiiseistä" vuosilta 1997-2005. Mä tykkään. Lopussa kiitos seisoo ja taas tuli todistettua, että Mother Goose rokkaa tykisti. Pitäis taas mennä keikalle kattomaan. Levyn on julkaissut LampLiteLtd, joka on vissiin Tumppi Varosen levylafka. Siellä oli muitakin sen yhtiön julkaisuja alelaarissa. Ja myös Merceedeesin ja Stupidon poistoja. Anttilassa on aina ihan friikkejä poistomyyntejä. Toisessa poistolaarissa (ilman poistohintaa) oli Islajan Palaa aurinkoon, jota mulla ei vielä oo. Mutta se maksoi enemmän kuin suoraan Fonalilta tilattaessa. Onpas mulla tylsä elämä :)

Pötyä pöytään

2007-03-07T19:00:00.000+02:00

Helmut pistää tänään taas parasta pöytään yhdessä HYYn Elokuvaryhmän kanssa. Huhhuh!

Mä vaan lepäilen pois viimeisimmät kuumeenrippeet, sairastelua on ollut jo kolme täyttä päivää ja tää päivä on ollut aika kiva, koska se on ollut toipumispäivä. Lätinät sikseen, levyhyllyni on jälleen raskaana. Tällä kertaa se sai kannettavakseen Superchristin toissavuotisen Colorgun -debyyttialbumin (cd) sekä postista nappaamani Acid Ranch -yhtyeen The Great Houdini Wasn't So Great (lp) sekä Guided by Voicesin nokkahahmon Robert Pollardin toisen lavalla heitetystä läpästä koostetun lp:n, joka kantaa nimeä Meet the King - Asshole 2. Kerron lisää niiden sisällöstä, jos jaksan, jos vaaditaan tai jos ei oo muuta tekemistä.

Ajanvietettä

2007-03-07T15:31:00.000+02:00

Nyt on kuulkaas niin, että ajattelin härskisti kopioida muualta poimittua scheissea tänne. Ainakin tää ylittää blogauskynnyksen:

Hauska musiikkiaiheinen ajanvietepeli!

1. Ota mikä tahansa biisinnimi, jossa sana "love"
2. Korvaa sanalla "crack"
3. Naura
4. Repeat ad infinitum

Siitä vaan pelailemaan. Kommenttiosioon voi jättää joitain hyviä makupaloja.

Urkukostajat

2007-02-12T10:49:00.000+02:00

Taas yksi maispeisaation tuloksista näkyvillä: Urkukostajat! Esiinnyn itse parilla UK:n kappaleella, kuuntelu omalla vastuulla.

Elliott Smith

2006-12-27T06:04:00.000+02:00

1969-2003 elänyt lauluntekijä osasi tehdä todella koskettavia biisejä. Suosikkilevyni taitaa olla nyt soiva XO. Kovana kakkosena tulee Figure 8. Tai ehkä sittenkin From a Basement on the Hill. Jostain syystä en ole päässyt sisään Either/Or -levyyn, vaikka tiedän sen olevan hyvä. Kummallista. Kaksi ekaa levyä on jäänyt iloisesti paitsioon, mutta lupaan, että niiden aika tulee vielä. Ainoa, mikä noista puuttuu levyhyllystäni, on postuumisti viimeistelty From a Basement on the Hill. Elliott Smithin yksittäisistä kappaleista kannattaa tsekata Waltz #2, Oscar-ehdokas Miss Misery, Fond Farewell, Pretty (Ugly Before), Twilight, Needle in the Hay, Everything Reminds Me of Her, Say Yes, Speed Trials, Bled White, Bottle Up and Explode!, ja oma herkkissuosikkini Oh Well, Okay. Useimpia Smithin levyjä saa Helmetistä, Stupidosta tai minulta. Lainaan vain hyviin koteihin. Kannattaa myös tsekata b-puolet ja flac-arkisto.

Smithistä puhuessa ei voi olla miettimättä hänen traagista kohtaloaan. Ruumiinavauspöytäkirja, jonka aitoudesta voi olla monta mieltä, ei hirveästi tue itsemurhaa, joka on vallitseva käsitys hänen kuolemastaan. Jollain lailla hänen sekopäinen elämänsä välittyy masentuneissa sanoituksissa ja melodiankuluissa. Varsinkin hänen uran loppupään levyt ovat hartaudella viimeisteltyjä. Smith soitti kitaraa niin hyvin, että yksi ystävistäni kumosi aikeeni perustaa cover-bändi sanomalla, ettei osaa soittaa läheskään yhtä hyvin. Ja nyt on kyse hyvästä kitaristista. Smithin klassisen musiikin koulutus paistaa läpi tajulla iskeä joka biisiin kauneutta sointukulujen ja hienojen piano- ja kitarasovitusten avulla. Yksi näkyvä vaikute nousee ylitse muiden: The Beatles ja George Harrisonin soolotuotanto.

Tämä oli yritys kirjoittaa jotakin muutakin kuin lässytystä, mutta aika pahasti meni musiikkijournalismiksi. Hyi. Kommentoisipa joku. Tai lukisipa joku edes. Kuunnelkaa musiikkia. Nyt tulee Oh Well, Okay. Hiljennyn.

Puuttuvat palaset

2006-12-15T12:40:00.000+02:00

Liaina poimi Stupidon top 150 -listasta sellaisia, jotka siltä puuttuu. Teen saman tyylisen listan, mutta joudun pärjäämään ilman Stupidon listaa. Tässä tänä vuonna julkaistuja albumeja, joita mulla ei vielä ole hyllyssä. Osaa en ole vielä edes kuullut :)

Baby Sweetcorn: New Low
Beck: The Information
Belle & Sebastian: The Life Pursuit
Black Audio: Iron Rhino
Jarvis Cocker: Jarvis
~~The Flaming Lips: At War with the Mystics~~
Mikael H & Some Siberians: Back from Serbia
Hero Dishonest: When the Shit Hits the Man
Jolly Jumpers: Mobile Babylon
~~J. Karjalainen: Lännen-Jukka~~
Keene Brothers: Blues and Boogie Shoes
Tommy Keene: Crashing the Ether
Joose Keskitalo: Kaupungit puristuvat puristimissa
Samae Koskinen: Vol. 1
Marjo Leinonen & Viranomaiset: Uusi päivä
Dave Lindholm: Dave & Dobro
The Mars Volta: Amputechture
The Micragirls: Feeling Dizzy Honey?!
Mogwai: Mr. Beast
Ninetynine: Worlds of Population, Worlds of Space, Worlds of Robots
~~Pharaoh Overlord: #4~~
Paukkumaissi: Paukkumaissi
~~Ponytail: Löllö timantti~~
Rättö ja Lehtisalo: Ed Benttonin briljantti stabilismi tai taivaallinen kylpysaippua
Sonic Youth: Rather Ripped
Sparklehorse: Dreamt for Light Years in the Belly of a Mountain
~~Superchrist: Colorgun (edit: julkaistu 2005)~~
Tuomari Nurmio & Kongontien Orkesteri: Tangomanifesti
Tundramatiks: Kyy pivossa
TV-Resistori: Serkut rakastaa paremmin
Valkyrians: High and Mighty
Valse Triste: Madon luku
Verde: Legenda
Thom Yorke: The Eraser

Tuosta listasta tuli kyllä aikamoinen torso, vaikkakin pitkä. Jatkan sitä mukaa, kun keksin lisää.

Nyt soi Travis: Good Feeling.

edit: keksin vielä uuden listan, jossa on muuten vain sellaisia tämän vuoden julkaisuja, jotka haluan itselleni. "Ihminen on listoja tekevä eläin", sanoi muuankin yhteiskunnallinen toimija.

Björk: Surrounded (Björkin 7 ensimmäistä albumia dualdisc-boksina)
Manic Street Preachers: Everything Must Go (3 cd:n boksi)
M.A. Numminen: kaikki tämän vuoden uusintajulkaisut
-Robert Pollard: Love Is Stronger Than Witchcraft (7")-
-Psycho and the Birds: Check Your Zoo (7" & cdep)-
Tom Waits: Orphans: Brawlers, Bawlers & Bastards (3 cd:n boksi)
eri esittäjiä: Psychedelic Phinland - Finnish Hippie and Underground Music 1967-1964 (2cd)

Nyt soi Nick Cave & The Bad Seeds: B-Sides & Rarities.

Tauti

2006-12-02T18:52:00.000+02:00

Voisiko joku haukkua minut lyttyyn, koska ostan liikaa levyjä? Olen hieman huolissani nykyisestä diskomaniastani. Eilen ostin Anttilasta The Smashing Pumpkinsin Mellon Collie and the Infinite Sadness -tupla-cd:n, jonka myin aikoinani pois, kun silloiselta avovaimolta löytyi kyseinen äänite ja päätin karsia jo silloin megalomaanista levyhyllyäni edes himpun verran. Seuraavat levyt hankin If Societyn osaavalta henkilökunnalta. Tommi antoi vielä vähän alennusta joulualennuksen lisäksi: Echo Is Your Love: Humansize lp, Hero Dishonest: Juggernaut/Let Your Poison Scream lp, Verneri Lumi 12" ep, Merda: Minha linda colecão de ep's do conjunto de música rock cd sekä Risto: Aurinko aurinko plaa plaa plaa lp. Ostin myös Mother Goosen loistavan seiskan "Schizo Ladies/Rondo Fennoscandia", jonka voin antaa lahjaksi ihmiselle, jolla on levysoitin. Että sellaista.

Onneksi luin äsken Vadelmablogista, että Fursaxa ja Sharon Krauss myöhästyivät lennoltaan, joten en lähde kuuntelemaan amerikkalaisten naisten kaunista musiikkia. Lähden Käpylään ystävien seuraan.

Levyostoksia

2006-11-27T13:10:00.000+02:00

20.11. Guided by Voices: Plantations of Pale Pink 7"
22.11. Guided by Voices: The Official Ironmen Rally Song 7"
26.11. bob hund mcd
Vashti Bunyan: Lookaftering cd
Kate Bush: Aerial 2cd
Plutonium 74: Pasilasta Kallioon cd
29.11. Lifeguards: Mist King Urth lp
Penis Surprise: Value ep 7"
Penis Surprise: The Automatic Table 7"
v/a: If It Ain't the Snow, It's the Mosquitos 2x7"
30.11. Pavement: Wowee Zowee - Sordid Sentinels 2cd

Ebayssa tuli vähän liikaa klikkailtua, kunnes aloin miettiä ympäristöseurauksia ylettömästä valtamerientakaisesta tilailusta. Lisäksi kotimaisten distrojen, kuten If Society, Bad Vugum, P. Tuotanto, Ektro, Fonal jne. tarjonta saa pään pyörälle. Tää on kuin tauti. Liikaa, vain vähän liikaa mä vaadin levyhyllyltäni...

Paras levyarvostelu ikinä!

2006-11-17T16:48:00.000+02:00

http://www.pitchforkmedia.com/article/record_review/38853/Jet_Shine_On

Ei se määrä vaan...

2006-10-27T11:49:00.000+02:00

Olen viimeinkin saanut päivitettyä levyhyllyni sisällön. Kaikki omistamani julkaisut löytyvät laskentataulukosta. Olen järkeillyt, ettei se voi olla täydellinen, kuten ei väestönlaskentakaan. Hyvin lähelle totuutta kuitenkin päästään luvulla 1380. Egoni pursottaa huokosistani ulos, brassailu ylittää paatuneemmankin brassin surkeat brassailuyritykset. Elämä räjähtää!

Reilusti yli tuhat nimikettä (kirjaston kanta-asiakkaan mukamas-jargonia) hyllyssä voi surkutella maapallon kantokyvyn tilaa. Ohjasin selaimeni Sinin blogista tänne ja sain tuloksen 2,1. Jos kaikki eläisivät kuten minä, tarvittaisiin vähän yli kaksi maapalloa. Tästä voisi päätellä, että levyhyllyn pitää puoliintua. Ehkä sillä olisi varaa tehdä niin. Tai siis minulla, vai olenko antanut levyhyllylleni subjektin arvon? Onko subjekti arvo? Ylppö ainakin oli ja vieläpä isolla A:lla. Saisin levyjen myymisestä hilloa. Keväällä harjoitin etnistä puhdistusta levyhyllyssäni. Hanke jatkuu edelleen, muttei yhtä kiivaasti. Toisin kuin eräiden, minun on vaikea keksiä väkisin, miksi haluaisin eroon joistakin levyistä. Voisihan sitä kyllä perustella Guns n' Rosesin cd:iden myymisen sillä, että "ne pitää kuitenkin löytyä vinyylinä" tai "Axl Rose on rasisti, joten tuen rasismia omistalla geeänärrää". Naura vain, kaikelle voi keksiä (teko)syyn, etenkin levyhyllyn paisumisen estämiselle.

Joka tapauksessa, selvästi laskuun kääntynyt levypääomani kääntyi huimaan laskuun keväällä noustakseen syksyllä takaisin entisaikojen hullut-päivät-joka-päivä -meiningin siivittämänä nykyisiin lukemiin. Syynä on varallisuus. Levy on helppo ostaa, etenkin jos se on alennuksessa. Eilenkin ostin Anttilasta (niin, sieltä ei pitäisi ostaa mitään, koska myyvät turkissomisteita; samalla voisi boikotoida kaikkia Keskon liikkeitä) YUP:n viime vuonna ilmestyneen Keppijumppaa -cd:n neljällä eurolla. Koska pystyin.

Ekologinen jalanjälkeni ei hirveästi suurene levyjen oston yhteydessä. En koskaan heitä levyjä pois, niitä kierrätetään mm. Huuto.Netissä. Sorrun tosin aika ajoin uusien levyjen ostoon netissä, kuten Ektron, Mergen ja Arimanin sivuilla. Olen tosin mielestäni pitänyt selkeästi laadukkaampaa linjaa ostosteni suhteen kuin joskus aiemmin hulluina vuosina, kun melkein mikä tahansa poppis kelpasi.

Nyt soi Merge Recordsin Merge Sampler 2006 -cd, jolta Lambchopin Crackers -biisi. Se tuli kylkiäisenä kun tilasin Robert Pollardin Normal Happinessin sekä vinyylinä että cd:nä sekä mulle että Lawrille. Ja sen kylkiäisenä tuli vielä Moon -live-cd:t. Ja se paketti tuli Pohjois-Amerikasta taivaan poikki. Mutta kyllä me sentään yhdistettiin tilauksemme.

Gling-Gló!

2006-09-24T22:19:00.000+02:00

Aijaijaijaijai! Björk Guðmundsdóttir & Trio Gudmunðar Ingólfssonar julkaisi 1990 mahtavan levyn nimeltä Gling-Gló. Olen aina pitänyt levystä, mutta pikkuhiljaa joutuu kaivamaan sanavarastosta esiin sanan täydellinen. Gling-Glón kaikki biisit ovat hyviä ja levyä kuunnellessa tulee tuo mahtava "nämä ovat toinen toistaan parempia" -olo. Pidän elämästä. Kiitos menee tänään Islantiin.

Nyt soi Ultramariinin levy Kauempana kuin kuu. Muita tänään soineita ovat Fit & Limon Terra Incognita, Navigationsin ensimmäinen seiska, Cleaning Womenin Hankerchifs (sic) for Sale -seiska, Veeti & The Velvetsin kokoelma, Ashin Nu-Clear Sounds, Astonishedin viimeisin levityksessä ollut demo sekä pienissä määrin Pharaoh Overlord , Robert Pollard ja The Fall. Sunnuntaina ehtii, sanoi Nikke kun levyhyllyään penkoi. Tällaisina päivinä pitäisi lukea enemmän, Ylioppilaslehti odottaa sängyllä. Vihreä Langan jokainen teksti on osunnut kokonaisuudessaan verkkokalvolleni, joten se joutaa paperinkeräykseen.

Oudon hyvä tää Ultramariini. Ennakkoluulot karisee, kuuletko sinäkin sen?

Levyostoksia

2006-09-09T12:10:00.000+03:00

Sateisena torstai-iltana menin Tunnelin Levyyn katsomaan, löytyisikö siellä vastinetta synttärilahjaksi saamalleni 20 euron lahjakortille. Mielessä oli mm. Sonic Youthin Goo -levyn deluxe-painos. King Crimsonia pitäisi myös ostaa joskus. Tunnelin Levyn midprice-osastosta olisi saanut kantaa kotiin kaksi kappaletta tuolla lahjakortilla, esim. hengentuotoksia semmoisilta taiteilijoilta kuten Simon & Garfunkel, Genesis, Tool, Carole King, Manic Street Preachers, The Velvet Underground, Björk, Faith No More jne. Päästyäni kauppaan sisään, en muistanut enää puoliakaan edellisellä viikolla scouttaamistani ehdokkaista. Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, olen pedanttiudessani päihittämätön.

Tullessani kauppaan sisään, huomasin melko pian hyllykköjen "Pixies" -kohdalla Frank Blackin uuden Fast Man Raider Man -2cd:n, jonka päätin ottaa mukaani. 18 euron jälkeen jäi vielä pari euroa. Minulla sattui olemaan mukanani Pearl Jamin tuplalive Tukholman keikalta 28.06.2000, vähän ennen kohtalokasta Roskilden keikkaa. Sain siitä 7 euroa välissä, plarasin hieman lisää ja löysin Captain Beefheart & His Magic Bandin Trout Mask Replica -cd:n. Hyvää hyllyntäytettä kotiin, jota täydensi ruokakaupassa kokemani kulutuksen tuottama hyvä mieli. Itsetutkistelun paikka, sano.

Sain synttärilahjaksi myös blogistani lainatulla tekstillä varustetun kortin "Joskus käy kuitenkin mielessä, että olisi kiva omistaa jonkinlainen kannettava soitin" ja kannettavan soittimen siskoiltani. Kiitos siitä! Soitin on ollut kohtuullisen paljon käytössä, vaikka vielä on tiettyä alkukankeutta, mutta toisaalta myös uutuudenviehätystä.

Nyt kuuntelen Radio Helsinkiä ja tänään lähden torille.

The Beatles: Anthology

2006-08-19T12:42:00.000+03:00

Hankin viime vuoden keväällä The Beatlesin Anthology -boksin dvd:llä. Vuonna 1996 päivänvalon nähnyt 8-osainen sarja on eittämättä yksi hienoimpia dokumenttisarjoja, mitä on tehty. Dvd:llä on tietty lisäksi bonusmatskua, jota en ole vielä katsonut. Itse asiassa en ole katsonut kuin vasta osan 5. Säälittävää. Dvd on ollut tietokoneeni sisuksissa kuukauden ajan, ja kuutososa on vieläkin katsomatta. Aloitin keskeltä, koska muutama viikko sitten Radio Helsingissä soitettiin Revolver -albumin biisejä ja niiden eri ottoja, jotka saivat vanhat Beatles-kutinat päälle. Tai sitten se oli vain syyhy. Otot olivat lähinnä videoiden kanssa samanaikaisesti julkaistulta Anthology 2 -tupla-cd:ltä. Tuplia julkaistiin kolme kappaletta, joista keskimmäinen antaa kuvan Beatlesin (jätän artikkelin pois) kehityksestä 1965-1967.

Rönsyilen hieman.

Syy, miksi en ole vielä katsonut Anthology-sarjaa alusta loppuun on se, että koneeni ei aluksi toistanut dvd:iden ääntä. Aikani päätäni seinääni hakattuani totesin, että boksi joutaa hyllylle, jossa se on viihtynyt mainiosti pölyä keräten. Nyt olen suivaantunut itselleni ja todennäköisesti saanut reilun vuoden aikana hankittuani koneelleni jonkinlaisen codecin, koska nyt ääni kuuluu. Kaiuttimet tosin ovat mitä ovat (tuleeko tästä ikuinen itkuvirsi?)

Suhteeni Beatlesiin alkoi muistaakseni 9-vuotiaana, kun lainasin Anjalankosken kaupunginkirjaston Inkeroisten sivukirjastosta yhtyeen tupla-lp -kokoelman nimeltä 1962-1966, joka nimensä mukaisesti esitteli tuon aikakauden suurimmat hitit. Laitoin kirjastokäytössä kuluneen vinyylin levysoittimeen osoitteessa Hovintie 2 ja lauloin mukana sydämeni kyllyydestä, etenkin jos vanhemmat eivät olleet kotona. Alkupään nynnyt Love Me Do, Please Please Me ja From Me to You alkoivat jossain vaiheessa maistua puulta ja aloin kuunnella kakkoslevyä enemmän. Jostain syystä mittasin kappaleiden pituuksia. Olin joskus saanut lahjaksi päheen sekuntikellon, jota nakuttelin biisin alussa ja lopussa. Innostuksissani heiluttelin sitä ympyrässä narun varassa, kunnes se otti tuntumaa lattiasta. Harmitusta lisäsi se, että huomasin piakkoin, että kappaleiden pituudet löytyivät vinyylien etiketistä. Mitkä arvet se jättikään, kun tapaus päätyy blogiini n. 16 vuotta myöhemmin. Please Please Me 2:03!!! (vinkki: älkää googlatko "please please me duration", tulos sivuaa liikaa roskapostien aiheita)

Nykyään kuuntelen sujuvammin Revolver-Abbey Road -aikakauden materiaalia. Tuohon väliin mahtuu mm. albumit Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band, nk. White Album ja joitakin singlejä. Cd:itä ei tule ostettua, koska niiden painokset on useimmiten vuodelta 1989, johon mennessä cd:iden painokset yleensäkin olivat todella kämäisiä. Joitakin levyjä on uudelleenmasteroitu ja laitettu nättiin kansiin, mutta EMI kai odottaa, että vanhentuneet painoikset myydään pois. Erikoispainosten luvatussa maassa Japanissa on varmasti kymmeniä eri painoksia Beatlesin levyistä, mutten taida vaivata päätäni yrittämällä tilata netistä sellaisia. Omistan tällä hetkellä vain Sgt. Pepperin ja Let It Be:n vinyylinä, Anthology ykkösen ja kakkosen cd:nä ja otsikossa mainitun dvd-boksin. Joskus ehkä kirjoitan boksin sisällöstä. Tästä tuli vähän tällainen.

Äsken soi Office Buildingin Violent Heart. Nyt soi Radioheadin Hail to the Thief.

The Birthday Party

2006-08-11T12:23:00.000+03:00

The Birthday Partyn John Peel -sessioita kuunnellessa huomaa selkeästi, mistä suomalainen, Vehkalahden Husulasta lähtöisin ollut Sweetheart -yhtye ammensi elementtejä ilmaisuunsa. Nick Caven maaninen, muttei liiallisuuksiin yltyvä vokaalitaiteilu ja muiden soittajien kulmikkaan aggressiivinen ote kuulostavat mahtavalta. Kas kun ei ole aikaisemmin uponnut. Kuuntelen tätä mielelläni ja huomaan volyyminappulan vetävän puoleensa kuin riivattu. Lisää volaa! Tietokoneen hajoamispisteessä olevat pilipalikaiuttimet ovat sitten oma lukunsa.

John Peelistä tuli mieleen, että olen viimeisen vuoden aikana silloin tällöin kuunnellut edesmenneen tiskijukan fanien nauhoittamia ohjelmia. Harmittaa, että vasta kuolemansa jälkeen on todella iskenyt Peelin erehtymätön ja ehtymätön musiikkimaku. Eri bändien sessioita ja ohjelmia on ladattavissa sieltä täältä. Vihkiytymättömälle kerrottakoon, että John Peel kutsui diggaamiaan bändejä Maida Valen studioonsa soittamaan muutaman biisin ohjelmaa varten. Moni (huh, TODELLA moni!) rock'n'rollin kuuluisimmista ja enimmäkseen vähemmän kuuluisista yhtyeistä on käynyt Peelin toivomuksesta pistämässä muutaman biisin narulle. Suomalaisista suuruuksista kutsuttiin aikanaan Aavikko, Circle, Deep Turtle sekä Pan Sonic. Juuri löytämäni "tiedon" mukaan myös Paleface on käynyt peelaamassa, väitteelle on tosin vaikea löytää vahvistavaa tietoa.

Käyttääkseni lisää aasinsiltoja, täytyy mainita, että Sweetheartin laulaja-kitaristi Janne Westerlund soittaa nykyään kitaraa Circlessä. Westerlundin Plain Ride -bändistä ei ole hirveämmin kuultu mitään ääniterintamalla sitten mainion debyyttilevyn, mutta silloin tällöin tekemänsä keikat leikkaavat hajoamishuhuilta siivet. Westerlund esiintyy/on esiintynyt myös yhtyeissä kuten Pharaoh Overlord, Ektroverde ja Kirvasto.

Tässä vaiheessa kirjoitteluani Cave lataa keuhkojensa uumenista "SHAKE!!!" Kai sitä on pakko.

Hiljaisuus

2006-08-09T17:53:00.000+03:00

Välillä, kuten nyt, muistaa kuinka tärkeää hiljaisuus on. Sitä tarvitaan. Olen jo useamman vuoden laittanut oitis musiikkia soimaan, kun olen päässyt kotiin. Minkäänlaista kannettavaa soitinta minulla ei ole koskaan ollut, joten siltä osin olen säästänyt aivojani jatkuvalta äänten tulvalta. Joskus käy kuitenkin mielessä, että olisi kiva omistaa jonkinlainen kannettava soitin. Sellainen on kätevä ainakin pidempiä matkoja tehtäessä.

Nyt iski kuitenkin suorastaan pakonomainen tarve hiljentää tietokoneen ämyrit. Johtuu (toivottavasti lyhytkestoisesta) ahdistuksesta. Niin paljon asioita pitäisi hoitaa, mutta minkään langan päästä en tunnu saavan otetta. Tähän hetkeen mahtuisi mainiosti ystävän seura ja ääni, mutta hiljaisuus saa korvata ystävän edes hetken verran. En väitä, etteikö minulla olisi ystäviä tai etteikö niiden seura kelpaisi. Äskenkin Shirley ehdotti, että mennään illalla kuuntelemaan Steve Webbiä Juttutupaan. Mikäs siinä, mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin, ajatukset yhteen kokoava hiljaisuus on tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä. Steve Webb iski kollektiiviseen tajuntaamme, kun olimme viime kesänä Häiriön, Shirleyn, Spiidin ja Leverlådan kanssa Tallinnassa. Laivalla Steven show vakuutti meidät täysin, joten uusinta olisi kieltämättä paikallaan.

Täydellistä hiljaisuutta ei Helsingissä voi kuulla. Luin Hesarista aiemmin kesällä, että Sipoonkorvessa kuulee hiljaisuuden äänet. En kyllä tiedä hiljaisuuden äänistä hevontuliakaan. Mechelininkadun pauhu ei merkittävästi haittaa olotilaani.

Intohimosta toiseen

2006-08-09T17:28:00.000+03:00

Vaikka yhteiskunnalliset asiat ovat äärimmäisen kiinnostavia, tuntuu usein siltä, että musiikin herättämät ajatukset ovat päällimäisenä mielessä. Tästä johtuen aloitan uuden blogin, jossa tutustun aikalaismusiikkiin ja vähän vanhempaankin musiikkiin. Yritän lähinnä pukea sanoiksi sen, mitä tuntemuksia kuullut äänitteet ja koetut esiintymiset herättävät minussa. Eipä tässä sen kummempia. Katsotaan, mitä tästä tulee.

Äsken soi The Surftonesin mini-cd Expose Yourself to Surfers (Maho Pop, MPCD-16, 1996). Nyt aion katsoa mitä täältä löytyy.