Elliott Smith

1969-2003 elänyt lauluntekijä osasi tehdä todella koskettavia biisejä. Suosikkilevyni taitaa olla nyt soiva XO. Kovana kakkosena tulee Figure 8. Tai ehkä sittenkin From a Basement on the Hill. Jostain syystä en ole päässyt sisään Either/Or -levyyn, vaikka tiedän sen olevan hyvä. Kummallista. Kaksi ekaa levyä on jäänyt iloisesti paitsioon, mutta lupaan, että niiden aika tulee vielä. Ainoa, mikä noista puuttuu levyhyllystäni, on postuumisti viimeistelty From a Basement on the Hill. Elliott Smithin yksittäisistä kappaleista kannattaa tsekata Waltz #2, Oscar-ehdokas Miss Misery, Fond Farewell, Pretty (Ugly Before), Twilight, Needle in the Hay, Everything Reminds Me of Her, Say Yes, Speed Trials, Bled White, Bottle Up and Explode!, ja oma herkkissuosikkini Oh Well, Okay. Useimpia Smithin levyjä saa Helmetistä, Stupidosta tai minulta. Lainaan vain hyviin koteihin. Kannattaa myös tsekata b-puolet ja flac-arkisto.

Smithistä puhuessa ei voi olla miettimättä hänen traagista kohtaloaan. Ruumiinavauspöytäkirja, jonka aitoudesta voi olla monta mieltä, ei hirveästi tue itsemurhaa, joka on vallitseva käsitys hänen kuolemastaan. Jollain lailla hänen sekopäinen elämänsä välittyy masentuneissa sanoituksissa ja melodiankuluissa. Varsinkin hänen uran loppupään levyt ovat hartaudella viimeisteltyjä. Smith soitti kitaraa niin hyvin, että yksi ystävistäni kumosi aikeeni perustaa cover-bändi sanomalla, ettei osaa soittaa läheskään yhtä hyvin. Ja nyt on kyse hyvästä kitaristista. Smithin klassisen musiikin koulutus paistaa läpi tajulla iskeä joka biisiin kauneutta sointukulujen ja hienojen piano- ja kitarasovitusten avulla. Yksi näkyvä vaikute nousee ylitse muiden: The Beatles ja George Harrisonin soolotuotanto.

Tämä oli yritys kirjoittaa jotakin muutakin kuin lässytystä, mutta aika pahasti meni musiikkijournalismiksi. Hyi. Kommentoisipa joku. Tai lukisipa joku edes. Kuunnelkaa musiikkia. Nyt tulee Oh Well, Okay. Hiljennyn.

Puuttuvat palaset

Liaina poimi Stupidon top 150 -listasta sellaisia, jotka siltä puuttuu. Teen saman tyylisen listan, mutta joudun pärjäämään ilman Stupidon listaa. Tässä tänä vuonna julkaistuja albumeja, joita mulla ei vielä ole hyllyssä. Osaa en ole vielä edes kuullut :)

Baby Sweetcorn: New Low
Beck: The Information
Belle & Sebastian: The Life Pursuit
Black Audio: Iron Rhino
Jarvis Cocker: Jarvis
The Flaming Lips: At War with the Mystics
Mikael H & Some Siberians: Back from Serbia
Hero Dishonest: When the Shit Hits the Man
Jolly Jumpers: Mobile Babylon
J. Karjalainen: Lännen-Jukka
Keene Brothers: Blues and Boogie Shoes
Tommy Keene: Crashing the Ether
Joose Keskitalo: Kaupungit puristuvat puristimissa
Samae Koskinen: Vol. 1
Marjo Leinonen & Viranomaiset: Uusi päivä
Dave Lindholm: Dave & Dobro
The Mars Volta: Amputechture
The Micragirls: Feeling Dizzy Honey?!
Mogwai: Mr. Beast
Ninetynine: Worlds of Population, Worlds of Space, Worlds of Robots
Pharaoh Overlord: #4
Paukkumaissi: Paukkumaissi
Ponytail: Löllö timantti
Rättö ja Lehtisalo: Ed Benttonin briljantti stabilismi tai taivaallinen kylpysaippua
Sonic Youth: Rather Ripped
Sparklehorse: Dreamt for Light Years in the Belly of a Mountain
Superchrist: Colorgun (edit: julkaistu 2005)
Tuomari Nurmio & Kongontien Orkesteri: Tangomanifesti
Tundramatiks: Kyy pivossa
TV-Resistori: Serkut rakastaa paremmin
Valkyrians: High and Mighty
Valse Triste: Madon luku
Verde: Legenda
Thom Yorke: The Eraser

Tuosta listasta tuli kyllä aikamoinen torso, vaikkakin pitkä. Jatkan sitä mukaa, kun keksin lisää.

Nyt soi Travis: Good Feeling.

edit: keksin vielä uuden listan, jossa on muuten vain sellaisia tämän vuoden julkaisuja, jotka haluan itselleni. "Ihminen on listoja tekevä eläin", sanoi muuankin yhteiskunnallinen toimija.

Björk: Surrounded (Björkin 7 ensimmäistä albumia dualdisc-boksina)
Manic Street Preachers: Everything Must Go (3 cd:n boksi)
M.A. Numminen: kaikki tämän vuoden uusintajulkaisut
-Robert Pollard: Love Is Stronger Than Witchcraft (7")-
-Psycho and the Birds: Check Your Zoo (7" & cdep)-
Tom Waits: Orphans: Brawlers, Bawlers & Bastards (3 cd:n boksi)
eri esittäjiä: Psychedelic Phinland - Finnish Hippie and Underground Music 1967-1964 (2cd)

Nyt soi Nick Cave & The Bad Seeds: B-Sides & Rarities.

Tauti

Voisiko joku haukkua minut lyttyyn, koska ostan liikaa levyjä? Olen hieman huolissani nykyisestä diskomaniastani. Eilen ostin Anttilasta The Smashing Pumpkinsin Mellon Collie and the Infinite Sadness -tupla-cd:n, jonka myin aikoinani pois, kun silloiselta avovaimolta löytyi kyseinen äänite ja päätin karsia jo silloin megalomaanista levyhyllyäni edes himpun verran. Seuraavat levyt hankin If Societyn osaavalta henkilökunnalta. Tommi antoi vielä vähän alennusta joulualennuksen lisäksi: Echo Is Your Love: Humansize lp, Hero Dishonest: Juggernaut/Let Your Poison Scream lp, Verneri Lumi 12" ep, Merda: Minha linda colecão de ep's do conjunto de música rock cd sekä Risto: Aurinko aurinko plaa plaa plaa lp. Ostin myös Mother Goosen loistavan seiskan "Schizo Ladies/Rondo Fennoscandia", jonka voin antaa lahjaksi ihmiselle, jolla on levysoitin. Että sellaista.

Onneksi luin äsken Vadelmablogista, että Fursaxa ja Sharon Krauss myöhästyivät lennoltaan, joten en lähde kuuntelemaan amerikkalaisten naisten kaunista musiikkia. Lähden Käpylään ystävien seuraan.